Pälvikalju eli alopecia areata
Pälvikalju eli alopecia areata on autoimmuunisairaus, jossa elimistön immuunijärjestelmä kohdistaa reaktion karvatuppeihin. Tämän seurauksena hiuksia tai muita ihokarvoja voi lähteä nopeasti selvärajaisilta alueilta.
Alopecia areataa esiintyy sekä naisilla että miehillä ja se voi alkaa missä iässä tahansa. Sairautta esiintyy myös lapsilla ja nuorilla aikuisilla. Perinnöllisillä tekijöillä on merkitystä, ja alopecia areataa voi esiintyä useammalla saman perheen jäsenellä.
Alopecia areataan voi liittyä muita autoimmuunisairauksia, kuten kilpirauhassairauksia ja vitiligoa.
Oireet ja taudinkulku
Tyypillisessä alopecia areatassa hiukset lähtevät melko nopeasti yhdeltä tai useammalta selvärajaiselta alueelta. Kaljut alueet ovat usein pyöreitä tai soikeita, ja niiden iho näyttää tavallisesti muuten terveeltä.
Hiustenlähtö ei aina rajoitu päänahkaan. Karvoja voi lähteä myös:
- parran alueelta
- kulmakarvoista
- silmäripsistä
- muualta kehon karvaisilta alueilta.
Joillakin alopecia areataa sairastavilla esiintyy myös kynsimuutoksia, kuten pieniä kuoppia, uurteita tai kynsien haurastumista.
Taudin kulku on hyvin yksilöllinen. Hiukset voivat kasvaa kaljuille alueille takaisin itsestään, mutta myöhemmin hiustenlähtöä voi ilmaantua uudelle alueelle. Yksittäisten pälvikaljualueiden ennuste on usein hyvä, mutta laajemmissa tautimuodoissa hiusten takaisin kasvu voi olla epävarmempaa.
Alopecia totalis ja alopecia universalis
Joissakin tapauksissa alopecia areata voi edetä laajemmaksi.
Alopecia totalis tarkoittaa tilannetta, jossa kaikki tai lähes kaikki päänahan hiukset menetetään.
Alopecia universalis on laajempi muoto, jossa päänahan hiusten lisäksi myös kulmakarvat, silmäripset ja muu kehon karvoitus voivat kadota.
Alopecia totalis ja alopecia universalis ovat tavallista läiskittäistä alopecia areataa huomattavasti harvinaisempia.
Jos hiustenlähtö alkaa äkillisesti, etenee nopeasti tai siihen liittyy muita oireita, kannattaa hakeutua lääkärin tai ihotautilääkärin vastaanotolle diagnoosin ja mahdollisten hoitovaihtoehtojen arvioimiseksi.